KaLi

Tervetuloa KaLi:n blogiin

Kaupungin Linnut (KaLi) -yhdistys on Helsingin kaupungin henkilöstökerho, jonka tarkoituksena on yhdistää kaupungin palveluksessa työskenteleviä lintuharrastuksesta kiinnostuneita henkilöitä ja edistää heidän harrastustaan. KaLi järjestää linturetkiä, joille ovat tervetulleita niin aloittelevat kuin kokeneemmatkin lintuharrastajat. Jäseneksi pääsee ilmoittamalla halukkuudestaan kerhon hallitukselle tai ilmoittautumalla retkelle. Jäsenyys säilyy myös eläkkeelle siirryttäessä, kun ilmoitat viimeistään tuolloin yksityisen sp-osoitteesi. Katso "Tule Kaupungin Lintuihin!" oikealla.

Lähetä retkiehdotuksesi ja mahdolliset kuvat ja tekstit KaLi:n retkiltä (ja mistä tahansa kiinnostavasta aiheesta) hallitukselle. Jos haluat ryhtyä blogin kirjoittajaksi, pyydä käyttäjätunnus ja salasana hallitukselta. Katso "YHTEYSTIEDOT" oikealla.

käyttöohjeet

maanantai 6. kesäkuuta 2016

Lammassaaren pitkoksilla

Yölaulajaretki käynnistyi perinteiseen tapaan Viikkiin Pornaistenniemestä. Sää oli melko tuulinen ja sen arveltiin vaikuttavan siihen, miten linnut olisivat äänessä. Lammassaaren pitkoksilla kuultiin muutamia luhtakerttusia ja myös viitakerttusta. Punavarpusia oli alkuillasta melkein jokaisessa pensaassa. Yksittäinen timali ilahdutti ohilennollaan.

Myöhemmin yöllä ajelimme Porvarinlahden suuntaan Vikkullantielle, jossa kehrääjä oli äänessä. Karhusaarentien alkupäässä lauleli useita viitakerttusia ja niiden seassa viitasirkkalintu. Kapellvikenin ylittävällä sillalla kuullostelimme rastaskerttusta, mutta tällä kertaa emme sitä onnistuneet kuulemaan. Seuraavalla kerralla sitten.

T:Hannu

maanantai 30. toukokuuta 2016

Santahamina 21.5.2016

Kuva Jarmo Rihtniemi

Retki alkoi kello 7 Hevossalmen sillalta, jossa paikallisoppaamme Markku Virtanen otti meidät vastaan. Henkilöllisyyksien toteamisen jälkeen ajoimme ensimmäiseen retkikohteeseemme Likolammelle. Lammella pesii mm. mustakurkku-uikku. Lampea ympäröi kosteapohjainen metsä, jossa lauleli muiden muassa peukaloinen. Likolammelta käveltiin Eteläniemen kärkeen, jossa staijailtiin mahdollista muuttoa.

Olosuhteet olivat kuitenkin sellaiset, ettei mitään merkittävää muuttoa ollut. Arktikaa oli jonkin verran, mutta linnut lensivät niin kaukana merellä, että niitä tuskin erotti. Saaren luonto on hienoa jo silläkin näkemisellä, mihin retkellä oli mahdollisuus. Niin vankkoja mäntyjä, kuin mitä Santahaminassa kasvaa ei juuri muualla näe. Puut saanevat olla rauhassa, koska ne sisältävät sen verran metallia, ettei niillä taida olla juuri myyntiarvoa. HA