KaLin hallituksen kokouksessa 17.8.keskusteltiin syksyn retkistä. Ajatuksissa oli löytää jokin uusi paikka, johon lintukerho ei vielä olisi tehnyt retkeä. Juha Laaksosen kirja UTÖ kevät ja syksy ulkosaaressa oli ilmestynyt keväällä. Inkeri ehdottikin kohteeksi Utötä. Utöstä oli omat internet sivut, saareen pääsi yhteysaluksella ilmaiseksi Nauvosta ja saaressa oli paljon majoituspalveluja.
Silti heräsi epäilys. Saaressa on varmaan turkulaisia lintuharrastajia pilvin pimein ja tuskin sieltä majapaikka enää saa. Ollaanko siis liian myöhään liikkeellä? Pekka lupautui selvittämään asiaan. Ajankohdaksi valittiin 30.9.-2.10. Niinhän siinä kävikin, perjantain ja lauantain väliseksi yöksi ei ollut vapaita paikkoja. Majapaikan pitäjä soitti kuitenkin takaisin ja sanoi, että hänellä olisi 8 paikkaa vapaana lauantain ja sunnuntain väliseksi yöksi ja sunnuntain ja maanantain väliseksi yöksi. Loppu on historiaa.
Laivamatka Nauvosta Utöhön
Lauantaina ilma suosi, aurinkoa ja kevyttä pohjoistuulta. Laivan kannelta tarkeni hyvin katsella merimaisemaa ja lintuja. Niitä olikin mukavasti. Merikotkia oli vähän väliä, piekana- ja hiirihaukkamuutto oli myös käynnissä ja varpushaukkoja oli myös runsaasti. Laivalla oli myös ravintola. Muita laivalta nähtyjä petoja olivat mm. kanahaukka sinisuohaukka ja kalasääski.
Laiva poikkesi Nötössä ja Aspössä, joissa oli viehättävät pienet satamat. Ennen Utötä laiva poikkesi vielä Jurmossa. Matka kesti kaikkiaan neljä tuntia.
Lauantai-ilta saaressa
Saapuessamme Utöhön oli vielä hetken aikaa valoisaa ja lähdimme kiertelemään saarta. Saaressa oli kymmeniä harrastajia, jotka sanoivat että muuttopäivä oli ollut erittäin vilkas, saaren parhaita. Itäniityllä kierteli sinisuohaukka ja ampuhaukka säikytteli pikkulintuja. Saaressa oli myös taigauunilintu, töyhtökiuru ja pikkusieppo, joita yrittäisimme sunnuntaina. Hyvältä näytti.
Saaren kauppias oli avannut kaupan tunniksi. Moni käytti tilaisuutta hyväkseen. Taitavat jäädä kotoa tuodut eväät syömättä. Hotellissa söimme buffee-pöydästä mainion illallisen.
Sunnuntai
Sunnuntaiaamuna heräsimme varhain ja nousumme katsomaan majakan juurelle auringonnousua. Oli vielä aivan hiljaista. Hetki oli hieno. Vähitellen saari heräsi eloon ja linnutkin alkoivat taas liikkua ja äännellä.
Hotellilla nautitun aamiaisen jälkeen lähdimme kiertämään saarta. Tuuli oli kääntynyt lounaiseksi ja voimistui navakaksi, joten muuttoa ei todennäköisesti juurikaan olisi.
Päivä ei tuonut suuria yllätyksiä. Mukava havainto oli kuitenkin eteläkärjen polun varrelta siivilleen pelästyttämämme suopöllö. Lisäksi teeriä ei olisi luullut näkevän näin pienessä saaressa. Yritimme sinnikkäästi löytää taigauunilintua hippiäisten joukosta, mutta turha oli yrityksemme. Juha Laaksonen oli sen kuitenkin sunnuntaina havainnut ja kuvannutkin.
Lounasta kävimme nauttimassa Hanna Kovasen luona hän kotonaan. Hän oli laittanut meille upeat ruoat. Hannan vanha äiti tuli tarinoimaan kanssamme välillä suomeksi ja välillä ruotsiksi. Erityisesti muistot Estonian haaksirikossa kuolleiden kohtalot nostivat vielä tunteet hänellä pintaan. Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että yksi haaksirikosta selvinnyt mies oli ollut hotellin ravintolan kokkina näihin päiviin saakka.
Sunnuntai-iltana kävimme vielä rantasaunassa ja osa porukasta nautti illallisen hotellissa. Nauvoon lähdimme maanataiaamuna 5.30 lähteneellä laivalla. Yöllä oli alkanut sataa.
Inkeri, Minna, Pekka, Teemu, Olavi ja Hannu
Kuvat tarjoaa Pekka Paaer.
Inkerin lisäyksiä:
Missä menee lintuharrastuksen eettiset rajat ? Voiko harrastaja sujahtaa luontoon, häiritsemättä luomakuntaa ? Saako uuden lajin näkemisestä malttamatonta isoa harrastajajoukkoa yllyttää komppaamaan ja häiritsemään väsynyttä muuttolintua atrapilla? Esimerkiksi KALIn retkillä. Mitä voi yksi rengastaja tai lintuasemalainen tehdä yhden kerran lintuyksilön rasitteeksi, ei ole sama asia kuin sillä samalla teolla lintua häiritsee 20 henkeä koko päivän.
