Kaakkuriretken 13.7. retkikertomus

Kaakkurien triangeli metsänhoitajien kämpän rannassa edellisellä retkellä 16.7.2023. Kuva Anne Ovaska.

Retkelle osallistui 4 lintukerholaista ja 6 metsänhoitajayhdistyksen kautta kutsun saanutta (yhteensä 9 henkeä Olavin kuuluessa molempiin järjestäviin seuroihin). Veli-Matti Väänäseltä olin saanut tuoreita tietoja tämän vuoden poikkeuksellisen huonosta kaakkurin pesintöjen onnistumisesta, joten yleiseksi helpotukseksi näimme pariviikkoisen poikasen emoineen heti Haukkalammen kokoontumispaikasta seuraavan Mustalammen ”slummissa”. Haukkumanimi ei viittaa sinänsä luonnonkauniiseen nostettuun lampeen, vaan ihmispaljouden ja kalalokkiyhdyskunnan siellä aiheuttamaan meteliin.

Tukikohdassamme Helsingin metsänhoitajien ns. Tervalammen kämpän viereisellä Kolmikulmalammella oleskeli joutilas kaakkuripari. Kesäkuun alussa nähty poikanen oli mitä ilmeisimmin kuollut, joten lentoharjoituksia ei tällä kertaa nähty. Pariskunnan vieraana käväisi kolmaskin lintu, joten kaakkurisaldoksi jäi tällä kertaa tavallista vaatimattomampi 4–5 aikuista ja yksi untuvikko, joka toivottavasti sentään selviää lentoon. Pieni kierros Holma-Saarijärvellä, Ympyrkäisellälammella, Pitkällä Saarijärvellä ja naisten saunan aikana vielä Ahvenistolla ja Niemelänlammella ei tuonut lisähavaintoja lajistamme. Ahveniston tekosaari oli kiepsahtanut (lue: kiepsautettu) ympäri.

Holma-Saarijärvellä nähtiin sentään erikoinen mittelö, kun telkkänaaras tuli lentäen kahta poikasta kuljettaneen sinisorsanaaraan päätä viistäen sen viereen ja kävi häikäilemättä sen kimppuun. Linnut ajoivat takaa toisiaan piirissä kuin taistelevat joutsenet, kunnes telkkä sukellustaitoaan käyttäen alkoi päästä niskan päälle tai pikemmin mahan alle. Tällöin sinisorsa poikineen hakeutui suoraan järven saaren telttapaikan rantaan siellä oleskelevista ihmisistä välittämättä, ehkä jopa heidän turviinsa. Näytelmä ei olisi ollut niinkään erikoinen, jos telkälläkin olisi ollut poikue puolustettavanaan, mutta sitä ei kiikareihin tarttunut.

Kolmikulmalammen viehätystä oli nyt kaakkuripoikueen sijaan lisäämässä haapananaaras neljine alle viikon ikäisine poikasineen (ikäluokka Ia Pirkolan-Högmanderin asteikolla). Naaras tuntui olevan kerjuupäällä, mutta vesihyönteisiäkin riitti nuivasta suhtautumisestamme (leipäruokintaan, ei toki haapanaperheeseen) huolimatta kaikille.

Äänimaisemakaan ei ollut täysin autio ja lauluton, kuten joskus heinäkuun puolivälistä alkaen: ainakin peukaloisella, mustarastaalla ja punarinnalla oli ilmeisesti toinen poikue vireillä. Muunlaista ääntelyä kuultiin ainakin rantasipiltä, kalalokilta, närheltä, käpytikalta, vihervarpuselta, keltasirkulta, peipolta, sinitiaiselta ja töyhtötiaiselta.

Kiitokset kämppäisännille ja samalla laiturinkorjaajille, saunanlämmittäjille ja kahvinkeittäjille Olaville ja Bjarnelle! Ensi vuonna kierretään toivon mukaan uudelleen taas linnuista hiljaisen sydänheinäkuun metsä-, suo- ja lampiretki.

- Raimo