Keski- ja Pohjois-Uudenman lintuharrastajat Apus ry tiedottaa

 

Paperinen jäsentiedote lakkaa - uutiskirjeet jatkossa sähköpostiin Apuksen hallituksen päätöksellä paperista jäsentiedotetta ei jatkossa enää lähetetä ja sähköisen jäsentiedotteen ilme muuttuu. Apus siirtyy vuoteen 2021 uudistamalla jäsenviestintäänsä. Jos saat lähipäivinä paperisen jäsentiedotteen, se on viimeinen laatuaan. Jatkossa kaikki jäsentiedotus toteutetaan sähköisesti: sähköpostiin saapuvin uutiskirjein, sosiaalisen median viestein sekä yhdistyksen verkkosivuilla. Olemme lähettäneet kaikille jäsenille, joiden sähköpostiosoite löytyy jäsenrekisteristä, kaksi sähköpostia tässä kuukauden sisällä: muistutuksen syyskokouksesta 23.11. ja tämän viestin. Jos sait tämän viestin, sinun ei tarvitse tehdä mitään - saat jatkossakin Apuksen uutiskirjeet tähän osoitteeseesi. Asiasta lisää jäsentiedotteessa 3/2020.

Vuoden viimeinen jäsentiedote ilmestymässä Vuoden viimeinen Apus-jäsentiedote tuli sähköposteihin eilen 9.12.2020. Ennen joulua paperisenakin (jos jakeluyritys suo) saapuvassa jäsentiedotteessa asiaa sekä lintuhavainnoista että Apuksen toiminnasta. Apuksen jäsentiedotteessa 3/2020 kerrotaan mm. yhdistyksen juhlavuoden tapahtumista, esim. pääsiäisen havaintotapahtuma juhlavuoden laji varpunen syyskokouksessa hyväksytystä vuoden 2021 toimintasuunnitelmasta alueen hienoista lintuhavainnoista vuonna 2020 mm. kuningaskalastaja ja tundrakurppelo yhdistyksen uudesta "linnunpönttömestarista" siitä, miten pitkäjänteinen ja kärsivällinen odottelu tuottaa onnistumisen      Jos kuulet, ettei Apuksen jäsentuttavasi ole saanut viestejä Apukselta, pyydä häntä tarkistamaan varalta myös roskapostikansionsa. Viestien lähettäjänä on Apus ry, osoite apus@birdlife.fi.

Nuori kiljuhanhi (kuva: Lauri Rahikainen) Itätuulen ihme Lokakuussa Apuksen jäsen Lauri Rahikainen havaitsi jotakin, jota ei ensin edes tiennyt havainneensa. Lauri kirjoittaa alla, mistä on kyse: Suhteellisen pitkästä harrastushistoriasta ja sadoista linturetkistä huolimatta spondeja rareja ei ole osunut kohdalle, vaikka on monia sellaisia, jotka kyllä tunnistaisin. Muistelemalla mieleen ei tule montaakaan hyvää spondea: mustapyrstökuiri Otaniemen ajoilta, vuorihemppo Suomenlinnassa ja joitakin paikka huomioiden kivoja kuten vesipääsky Suomenlahdella uimassa. Tämän vuoden keväänä sattui sitten yksi hyvä ”puoli-sponde”. Ilpo Mannerkoski ilmoitti maanantaina 27.4. ApusHavis - WhatsApp-ryhmään haviksen ”pienestä tummasta hanhesta”, mahdollisesta nuoresta kiljuhanhesta Rantamo-Seittelissä, joka katosi muun hanhiparven sekaan. Olin edellispäivänä napannut Rantamon suurista hanhiparvista muutaman kuvan ja kun niitä viestin myötä hoksasin sillä silmällä katsoa, niin halleluja! Nuori kiljuhanhi löytyi kuvista – kuin ihmeen kaupalla tarkennuskin oli sattunut melko hyvin. Ilman muita vastaavia harvinaisuuksia mentiin sitten lokakuun 3. päivään asti. Kävin ensin Halosenniemessä, jossa ilahdutti alliparvi ja kaksi lapasotkaa. Rantamo-Seitteliin saapuessa oli siellä isohko valkoposkiparvi, kiuruliikehdintää ja hemppoparvi, mutta vesistöissä hiljaista. Pellolle syntyneessä lampareessa kuitenkin kökki taivaanvuohimainen yksinäinen kahlaaja. Kokemukseni mukaan taivaanvuohi on melko arka lintu, joten päätin tämän yksilön rauhallista olemusta hyödyntää ottamalla muutamat kuvat. Ison oloinen se oli mutta maha oli juovaton, eli ei heinäkurppa, tuumin. Ja olihan pään juovitus tosi valju, mutta lintuharrastukseni on aina painottunut kevääseen ollen syksyisin varsin passiivista. Eli kun ei ollut syysrutiinia, niin arvelin taivaanvuohen nyt vaan talvipuvussaan olevan sellainen. Illalla laitoin siitä kuvan ja toisenkin Facebook-ryhmään Apus-foorumi, josta seuraavana päivänä sitten Mikko Savelainen ja Juha Honkala sen määrittivät tundrakurppeloksi, löysivät itsekin samalta paikalta Rantamosta, ja loppu on historiaa.

Tundrakurppelo (kuva: Lauri Rahikainen) Tundrakurppelo (Limnodromus scolopaceus) Pituus 27-30 cm, siipiväli 42-49 cm. Alapuoli ruosteenruskea vatsaa myöten. Kaulan etuosassa ja rinnan yläosassa tiheässä pilkkuja, rinnan sivuilla kupeilla ja pyrstön alapeitinhöyhenissä voimakkaita poikkiraitoja tai poikittaisia laikkuja. Silmäkulmanjuova selvä ja jalat melko pitkät, vihreänsävyiset. Nokka hyvin pitkä, pituus kuitenkin vaihtelee huomattavasti. Erotuksena rämekurppelosta (Limnodromus griseus) tundrakurppelon nokka on yleensä kaksi kertaa pään pituinen tai vielä pidempi. Tyypillistä nokan kärjen paksunnos ja loivasti alaspäin kaartuva kärkiosa. Lennossa selkään työntyy kapea valkea kiila ja siiven takareuna on vaalea. Kutsuääni yksitavuinen, kimeä, lyhyt ”kipp”, joka muistuttaa sävyltään liroa. Kutsuu lennossa usein 2-3 s. välein yksittäisin äänin, tai varsinkin hermostuneena useampitavuisella nopealla ”kjip-ip”, ”kjipipip” -sarjalla. Pesii Pohjois-Amerikassa ja Itä-Siperiassa. Euroopassa satunnainen. (Lähde: Svensson, Lintuopas, Euroopan ja Välimeren alueen linnut)

Keski- ja Pohjois-Uudenmaan lintuharrastajat Apus ry Apus ry on Keski- ja Pohjois-Uudenmaan lintuharrastajien yhdistys, jonka tavoitteena on edistää lintuharrastusta ja lintujen suojelua omalla alueella, Suomessa ja kansainvälisesti. www.birdlife.fi/apus apus@birdlife.fi Apus ry on BirdLife Suomen jäsenyhdistys.