Tervetuloa KaLi:n blogiin

Kaupungin Linnut (KaLi) -yhdistys on Helsingin kaupungin henkilöstökerho, jonka tarkoituksena on yhdistää kaupungin palveluksessa työskenteleviä lintuharrastuksesta kiinnostuneita henkilöitä ja edistää heidän harrastustaan. KaLi järjestää linturetkiä, joille ovat tervetulleita niin aloittelevat kuin kokeneemmatkin lintuharrastajat. Jäseneksi pääsee ilmoittamalla halukkuudestaan kerhon hallitukselle tai ilmoittautumalla retkelle. Katso "Tule Kaupungin Lintuihin!" oikealla.

Lähetä retkiehdotuksesi ja mahdolliset kuvat ja tekstit KaLi:n retkiltä (ja mistä tahansa kiinnostavasta aiheesta) hallitukselle. Jos haluat ryhtyä blogin kirjoittajaksi, pyydä käyttäjätunnus ja salasana hallitukselta. Katso "YHTEYSTIEDOT" oikealla.

perjantai 18. joulukuuta 2020

Pihabongaus 30.-31.1.2021

 

BirdLife Suomi : 

Talven kohokohta: Pihabongaus!

Pihabongaus on Suomen suurin luontotapahtuma. Tule mukaan ja kerro myös kaverille.


 
 
 
Pihabongaus kouluissa
 
 
 

Pihabongaus 30.–31.1.

Pihabongaus on jokaisen lintujen ystävän tapahtuma! Tarkkaile tunnin ajan lintuja pihallasi tai muulla sopivalla paikalla, ja lähetä havainnot meille. Osallistuakseen ei tarvitse olla lintuharrastaja, eikä havaittujen lintujen määrä ole tärkeää, vaan yksikin lintu on hyvä havainto.

Pihabongauksen tuloksista saadaan arvokasta tietoa maamme talvisen linnuston muutoksista. Hauskaa, helppoa ja hyödyllistä – ja siihen kuluu vain tunti.

Sivuiltamme löydät myös monenlaista apua talviintujen tunnistamiseen. Tulosta juliste tai katso video!


 
 
 
Lue lisää
 
Också på svenska

Hyvää Joulua ja hyviä haviksia Kaupungin Linnuille !

 


Toivotamme ensi vuodelle kivoja eliksiä ja terveyttä, nopeaa rokotejonoa !


Seuraa tiedotteita vuonna 2021: Lähiretkiä tulossa: ennakkoilmoittautuen, maskissa, turvavälein. 

Lintulaudat, Extreme-sorsalaskenta tai merenrannan talvilinnusto, ja ehkä puistopöllöt... 

Terveisin Inkeri, hallituksen puolesta. 💚😷


perjantai 11. joulukuuta 2020

Keski- ja Pohjois-Uudenman lintuharrastajat Apus ry tiedottaa

 

 

Paperinen jäsentiedote lakkaa - uutiskirjeet jatkossa sähköpostiin

Apuksen hallituksen päätöksellä paperista jäsentiedotetta ei jatkossa enää lähetetä ja sähköisen jäsentiedotteen ilme muuttuu.

Apus siirtyy vuoteen 2021 uudistamalla jäsenviestintäänsä. Jos saat lähipäivinä paperisen jäsentiedotteen, se on viimeinen laatuaan. Jatkossa kaikki jäsentiedotus toteutetaan sähköisesti: sähköpostiin saapuvin uutiskirjein, sosiaalisen median viestein sekä yhdistyksen verkkosivuilla.

Olemme lähettäneet kaikille jäsenille, joiden sähköpostiosoite löytyy jäsenrekisteristä, kaksi sähköpostia tässä kuukauden sisällä: muistutuksen syyskokouksesta 23.11. ja tämän viestin. Jos sait tämän viestin, sinun ei tarvitse tehdä mitään - saat jatkossakin Apuksen uutiskirjeet tähän osoitteeseesi.

Asiasta lisää jäsentiedotteessa 3/2020.

 

 

 

 

 

Pontot

 

 

Vuoden viimeinen jäsentiedote ilmestymässä

Vuoden viimeinen Apus-jäsentiedote tuli sähköposteihin eilen 9.12.2020. Ennen joulua paperisenakin (jos jakeluyritys suo) saapuvassa jäsentiedotteessa asiaa sekä lintuhavainnoista että Apuksen toiminnasta.

Apuksen jäsentiedotteessa 3/2020 kerrotaan mm.

  • yhdistyksen juhlavuoden tapahtumista, esim.
    • pääsiäisen havaintotapahtuma
    • juhlavuoden laji varpunen
  • syyskokouksessa hyväksytystä vuoden 2021 toimintasuunnitelmasta
  • alueen hienoista lintuhavainnoista vuonna 2020
    • mm. kuningaskalastaja ja tundrakurppelo
  • yhdistyksen uudesta "linnunpönttömestarista"
  • siitä, miten pitkäjänteinen ja kärsivällinen odottelu tuottaa onnistumisen

  

  Jos kuulet, ettei Apuksen jäsentuttavasi ole saanut viestejä Apukselta, pyydä häntä tarkistamaan varalta myös roskapostikansionsa. Viestien lähettäjänä on Apus ry, osoite apus@birdlife.fi.

 

 

 

 

 


 

 

 

Nuori kiljuhanhi (kuva: Lauri Rahikainen)

 

Nuori kiljuhanhi (kuva: Lauri Rahikainen)

Itätuulen ihme

Lokakuussa Apuksen jäsen Lauri Rahikainen havaitsi jotakin, jota ei ensin edes tiennyt havainneensa. Lauri kirjoittaa alla, mistä on kyse:

Suhteellisen pitkästä harrastushistoriasta ja sadoista linturetkistä huolimatta spondeja rareja ei ole osunut kohdalle, vaikka on monia sellaisia, jotka kyllä tunnistaisin. Muistelemalla mieleen ei tule montaakaan hyvää spondea: mustapyrstökuiri Otaniemen ajoilta, vuorihemppo Suomenlinnassa ja joitakin paikka huomioiden kivoja kuten vesipääsky Suomenlahdella uimassa.

Tämän vuoden keväänä sattui sitten yksi hyvä ”puoli-sponde”. Ilpo Mannerkoski ilmoitti maanantaina 27.4. ApusHavis - WhatsApp-ryhmään haviksen ”pienestä tummasta hanhesta”, mahdollisesta nuoresta kiljuhanhesta Rantamo-Seittelissä, joka katosi muun hanhiparven sekaan. Olin edellispäivänä napannut Rantamon suurista hanhiparvista muutaman kuvan ja kun niitä viestin myötä hoksasin sillä silmällä katsoa, niin halleluja! Nuori kiljuhanhi löytyi kuvista – kuin ihmeen kaupalla tarkennuskin oli sattunut melko hyvin.

Ilman muita vastaavia harvinaisuuksia mentiin sitten lokakuun 3. päivään asti. Kävin ensin Halosenniemessä, jossa ilahdutti alliparvi ja kaksi lapasotkaa. Rantamo-Seitteliin saapuessa oli siellä isohko valkoposkiparvi, kiuruliikehdintää ja hemppoparvi, mutta vesistöissä hiljaista. Pellolle syntyneessä lampareessa kuitenkin kökki taivaanvuohimainen yksinäinen kahlaaja. Kokemukseni mukaan taivaanvuohi on melko arka lintu, joten päätin tämän yksilön rauhallista olemusta hyödyntää ottamalla muutamat kuvat. Ison oloinen se oli mutta maha oli juovaton, eli ei heinäkurppa, tuumin. Ja olihan pään juovitus tosi valju, mutta lintuharrastukseni on aina painottunut kevääseen ollen syksyisin varsin passiivista. Eli kun ei ollut syysrutiinia, niin arvelin taivaanvuohen nyt vaan talvipuvussaan olevan sellainen.

Illalla laitoin siitä kuvan ja toisenkin Facebook-ryhmään Apus-foorumi, josta seuraavana päivänä sitten Mikko Savelainen ja Juha Honkala sen määrittivät tundrakurppeloksi, löysivät itsekin samalta paikalta Rantamosta, ja loppu on historiaa.

 

 

 

 

 

 

 

Tundrakurppelo (kuva: Lauri Rahikainen)

 

Tundrakurppelo (kuva: Lauri Rahikainen)

Tundrakurppelo (Limnodromus scolopaceus)

Pituus 27-30 cm, siipiväli 42-49 cm.

Alapuoli ruosteenruskea vatsaa myöten. Kaulan etuosassa ja rinnan yläosassa tiheässä pilkkuja, rinnan sivuilla kupeilla ja pyrstön alapeitinhöyhenissä voimakkaita poikkiraitoja tai poikittaisia laikkuja. Silmäkulmanjuova selvä ja jalat melko pitkät, vihreänsävyiset. Nokka hyvin pitkä, pituus kuitenkin vaihtelee huomattavasti. Erotuksena rämekurppelosta (Limnodromus griseus) tundrakurppelon nokka on yleensä kaksi kertaa pään pituinen tai vielä pidempi. Tyypillistä nokan kärjen paksunnos ja loivasti alaspäin kaartuva kärkiosa.

Lennossa selkään työntyy kapea valkea kiila ja siiven takareuna on vaalea.

Kutsuääni yksitavuinen, kimeä, lyhyt ”kipp”, joka muistuttaa sävyltään liroa. Kutsuu lennossa usein 2-3 s. välein yksittäisin äänin, tai varsinkin hermostuneena useampitavuisella nopealla ”kjip-ip”, ”kjipipip” -sarjalla.

Pesii Pohjois-Amerikassa ja Itä-Siperiassa. Euroopassa satunnainen.

(Lähde: Svensson, Lintuopas, Euroopan ja Välimeren alueen linnut)

 

 

 

 

 

 

 

Apus logo5

 

 

Keski- ja Pohjois-Uudenmaan lintuharrastajat Apus ry

Apus ry on Keski- ja Pohjois-Uudenmaan lintuharrastajien yhdistys, jonka tavoitteena on edistää lintuharrastusta ja lintujen suojelua omalla alueella, Suomessa ja kansainvälisesti.

www.birdlife.fi/apus

apus@birdlife.fi

Apus ry on BirdLife Suomen jäsenyhdistys.

 

tiistai 8. joulukuuta 2020

BirdLifeSuomi 4.12.2020

 Lintutilanne 4.12.2020

Joulukuu alkoi viime vuoden tapaan leutona, ja vielä tällä viikolla on havaittu useita viivyttelemään jääneitä muuttolintuja. Laulujoutsenia ja kanadanhanhia on vielä tuhansittain. Suurimmissa kerääntymissä on satoja lintuja. Salossa nähtiin yli 50 metsähanhea sekä lyhytnokkahanhi. Jälkimmäisestä on vain muutama aiempi joulukuinen havainto. Valkoposki-, meri- ja tundrahanhia havaittiin monessa paikassa. Seitsemäntoista töyhtöhyypän parvi kierteli vielä Pukkilassa, ja kurkia nähtiin kolmessa paikassa. Näitäkin erikoisempia talvilintuja olivat hernekerttu Helsingissä ja suosirri Kristiinankaupungissa.

Toissa viikonloppuun saakka Kajaanissa viipynyt pensastasku lienee kaikkien aikojen toiseksi myöhäisin. Vielä viime viikolla havaittiin muun muassa sepelhanhi Keuruulla, meriharakka Hangossa ja tundrakurmitsa Paraisten Jurmossa. Yksittäisiä kapustarintoja nähtiin viidessä paikassa.

Loppusyksyn harvinaisin lintu oli lehmähaikara, joka viipyi useamman päivän Vehmaalla. Lehmähaikara on havaittu Suomessa vain neljä kertaa aikaisemmin, viimeksi viime syksynä. Muita marraskuun lopun harvinaisuuksia olivat mustakaularastas Enontekiöllä sekä grönlanninlokit Porissa ja Muhoksella. Harvalukuisia lokkeja olivat myös isolokit Espoossa ja Parikkalassa, muutama aroharmaalokki sekä kymmenkunta pikkukajavaa.

 

Yleistietoa lintutilanteesta:

Lintutilanne päivitetään seuraavan kerran perjantaina 18.12.