Laajasalon lappalainen

Kirkas ja kirpeä pakkaslauantai 9.3. oli oiva päivä päiväpöllön etsimiseen Helsingin suurimmalta saarelta Laajasalosta. Seitsemän kerholaista suuntasi Herttoniemestä etelään Stansvikin kartanon maille asettunutta lapinpöllöä (Strix nebulosa) etsimään. Etsiminen on pk-seudulla sikäli väärä sana, kun kuuluisia lintuja seuraavat aamuvarhaisesta sankat ihailijajoukot, jotka paljastavat linnun olinpaikan. Niin oli nytkin - tuhansien eurojen optiikkapatteristo jalustoineen oli suunnattu kartanometsän komeaan mäntyyn, jonka oksalla havumetsän harmaja kasvatti nuokkui. Mistä lie Kainuun luppokuusikosta Ruuhka-Suomeen ajautunut.

Lapinpöllö ei ollut moksiskaan saamastaan julkisuudesta, vaan nuokkui päiväoksallaan talitintin laulua kuunnellen. Se vaikutti hyväkuntoiselta ja oli ilmeisesti löytänyt kartanon metsästä karvaista purtavaa. Jatkoimme Uusikylän kuusikkoon, mistä toivoimme yhyttävämme edellisiltana huudelleen lehtopöllön. Toiveajattelua, mutta Stansvikin rannan luminen kirkkaus oli huikaiseva. Kauempaa kuului töyhtötiaisen sirauttelua. Jatkoimme Jollakseen uudelle Itäniityn laakson luonnonsuojelulaueelle. Se oli useimmille retkeläisille uusi tuttavuus. Laakso on suojeltu arvokkaan lehtokasvillisuutensa perusteella, joka nukkui nyt lumen alla. Silti saimme ihailla tarmokasta palokärkikoirasta, joka lehahteli laakson puunrungoilla uteliaan oloisena.

Kuvat: Ossi Lindberg
Retkimuistio: Pekka Paaer