Aurinkoisessa ja tyynessä säässä kiersimme kahdeksan hengen voimin Karkalinniemen. Jo alku lupasi hyvää; Paavo Nurmen patsaan yli lensi citymeriharakka juuri ennen lähtöä. Perillä Karkalissa odotti varsinainen runsaudensarvi. Lintuja, kukkia ja kaunista luontoa näimme reilussa neljässä tunnissa yllin kyllin. Lehdot, kuusikot, niityt; alati vaihtuvat luontotyypit tekivät kaikkiin melkoisen vaikutuksen. Vaikka hakki ei tällä kertaa näyttäytynytkään, niemen kärjessä näimme pesällään sääksen, joka ainakin vähän korvasi hakin puutetta. Sirittäjiä oli kymmenittäin, melkeinpä valtalaji ja niiden murteet tulivat vertaillen mukavasti tutuiksi. Yhteensä lajeja oli 35. Torholan luolan suullakin kävimme, mutta liian heikkotehoisten lamppujen kanssa emme uskaltautuneet syvemmälle. Moni meistä uhkasi tulla vielä myöhemmin kesällä uudestaan.

Keltaista ja valkoista

Tuleekohan se hakki... vai eikö se tule...

Eväät maistuvat (ja maisemat)

Torholan luolassa (kuvat Marketta Lilja ja Petri Laakso)
laitoin 24 sirittäjää Tiiraan, nousi etusivulle 15 kiinnostavimman joukkoon! PL
VastaaPoistaOpin tuntemaan retkellä sirittäjän äänen ja kuinka ollakaan, yhdessä yössä myös meidän metsään oli ilmestynyt vaikka kuinka monta sirittäjää! Ak
VastaaPoista