Hei
tässä lista perjantailta (jotain saattaa puuttua, en ehkä kuullut kaikkia kommentteja)
terv. Auli
Västäräkki
Räkättirastas
Peippo
Tervapääsky
Pajusirkku
Haapana
Telkkä
Sinisorsa
Pajulintu
Töyhtöhyyppä
Lehtokerttu
Mustarastas
Satakieli
Naurulokki
Rastaskerttunen
Valkoposkihanhi
Kalatiira
Varis
Uuttukyyhky
Punavarpunen
Laulurastas
Ruokokerttunen
Silkkiuikku
Harmaahaikara
Lapasorsa
Isokoskelo
Kyhmyjoutsen
Punarinta
Luhtakana
Luhtakerttunen
Pensassirkkalintu
Supikoira
tiistai 8. kesäkuuta 2010
perjantai 4. kesäkuuta 2010
Merenkurkku ja Valassaaret 28.-30.5. 2010
Pieni mutta pippurinen seitsenhenkinen iskujoukkomme teki toukokuun viimeisenä viikonloppuna täsmäpyrähdyksen Helsingistä Merenkurkkuun Vaasan saaristoon. Kulkupeleinä oli kolme henkilöautoa sekä kalastajavene, jolla pääsimme lopulta Valassaarille asti. Valassaarilla liikuimme kävellen, pikkuveneillä ja jopa kajakilla. Lintulajeja nähtiin 73. Oppaanamme toimi Ari Lähteenpää Merenkurkun lintutieteellisestä yhdistyksestä ja retkikuntaan kuuluivat Rauno Keltanen, Olavi Lyly, Pekka Paaer, Minna Pitkäniemi, Hannu Arovaara, Usko Heinonen sekä Markku Kosonen.
Pohojammaa
Jalasjärvi- Kurikka- Koskenkorva- Laihia
Pohjanmaan tiesi alkaneeksi, kun Suomenselän kangasmaat vaihtuivat pitkiin peltoaukeisiin. Lakeuksilla vihmoi vettä, mutta se ei estänyt tuulihaukkoja kyttäämästä saalistaan aivan valtatien varren lyhtypylväissä. Pienellä matkalla Jalasjärvellä näimme puolentusinaa tuulihaukkaa. Kuoveja ja töyhtöhyyppiä näkyi pelloilla tiuhaan, Pohojammaalla kun oltiin.
Merenkurkun maailmanperintö
Mantereelta Merenkurkkuun johtaa kilometrin pituinen korkea Raippaluodon kaarisilta huikeine näköaloineen yli sisäsaariston. Raippaluoto muodostaa Merenkurkun suuren pääsaaren reiluine 10x 20 km ulottuvuuksineen. Alueen luonnon suojelun painoarvo nousi kertaheitolla 2006, kun saaristo hyväksyttiin Unescon maailmanperintöluetteloon Galapagossaarten ja Grand Canyonin joukkoon. Merenkurkun saariston suojeluperuste on geologinen: alueen ainutlaatuinen maankohoaminen jääkauden jälkeen.
Oppaamme Ari Lähteenpää
Björköby ja Svedjehamn
Ensimmäisen yön yövyimme pohjoisimmalla pääsaarella Björköbyn Wärdshusin kievarissa. Kurkien huudot kaikuivat aamuvarhaisella lähitienoilta – se on täällä saaristolintu. Rannassa Svedjehamnissa kapusimme oppaamme Arin johdolla näkötorniin ottamaan ensituntumaa Merenkurkun saaristolintuihin. Edessä oli kapeita moreenisaaria ja lahtia kauas horisonttiin. Uiveloita, haapanoita, lapasorsia ja pari harmaasorsaa lepäili lahdelmilla. Pikkulokkeja ja pilkkasiipiä viuhtoi siellä täällä. Arin mukaan Merenkurkku oli yksi harvoja paikkoja, missä laulu- ja kyhmyjoutsen pesivät samalla alueella.
MLYn lintuasema
Valassaaret 29.-30.5.
Saavuimme paikallisen kalastajan veneellä Valassaarille noin tunnin ajomatkan jälkeen Svedjehamnista. Sumua pukkasi meren ylle ja lähestyminen kivikkoiselle saarelle vaati kipparilta tarkkuutta – väylät ovat täällä kapeimmillaan parin metrin levyisiä! Ruokki lenteli veneen ympärillä saapuessamme.
Valassaaret ovat karunkaunis saarten ja luotojen rykelmä Merenkurkun luoteisosassa. Kivikkoiset rannat kasvavat tyrnipensaikkoa, katajaa ja keskemmällä koivikkoa. Maisemassa on erikoinen pohjoinen leima. Pääsaarella toimii Merenkurkun lintutieteellisen yhdistyksen lintuasema. Merivartioston väki muutti hiljattain saarelta pois ja jätti jälkeensä pihoilleen ja rakennuksiin vain merta ja säätä valvovaa automatiikkaa. Majoituimme lintuasemalle ja saunamökkiin.
Sirittäjä!
Merisumu pysytteli sitkeästi saarten yllä. Tämä oli hyvä syy tehdä retkiä saaren sisäosiin. Vielä pari viikkoa aiemmin oli rannoilla ollut lunta ja jäätä, mutta nyt kuulimme koivikosta jo hyönteissyöjälintuja kuten sirittäjää, kirjosieppoa ja lehtokerttua. Käenpiikakin kuului viihtyvän saaren vanhassa koivikossa.
Ati merikotkien haukipurolla
Saaren sisälahdet muodostivat nyt glo-järviä, joiden suupuroilla merikotkat olivat kalastaneet keväämmällä helppoa saalista ähkyyn asti. Purojen varsillta löytyi kasapäin kaluttuja hauenruotoja ja kotkansulkia. Välillä kotkat näyttäytyivät komeasti meillekin. Oli tiedossa, että ne pesivät lähitienoilla. Muita nähtyjä petolintuja olivat kalasääski, hiirihaukka ja tuulihaukka.
Bysundin rannalla
Saarella on komea punainen teräsmajakka vuodelta 1885. Sen suunnitteli arkkitehti Lepaute, joka työskenteli Gustave Eiffelin toimistossa. Majakka on siis vanhempi kuin Eiffelin torni ja sen huipulta avautuu Arin mukaan järkyttävän upea saaristonäkymä. Säästyimme järkytykseltä, koska porraskuilu oli lukossa.
Ruokkiluodolla
Teimme pikkuveneillä varta vasten retken ruokkien ja riskilöiden pesimäluotoa katsomaan. Nämä pingviinin oloiset linnut ottivat meidät rauhallisesti vastaan, vaikkakin pieni häiriö meistä tietenkin aiheutui. Emme kuitenkaan viipyneet pitkään emmekä menneet lähelle rantaa. Oppaamme Jounin mukaan ruokkeja ja riskilöitä on nyt hieman vähemmän kuin aiempina vuosina. Merenkurkku on ollut perinteisesti Suomen parasta riskiläaluetta. Karikukko viihtyy samoilla luodoilla ja niitäkin näimme pari lintua.
Kapealla sisäväylällä
Sisäreitiltä kotiin
Palasimme kalastajaveneellä sunnuntaina takaisin sisäsaariston reittiä. Matkalla näimme lokkeja ahdistelevan merikihun keskellä alueen laajinta ulappaa. Väylä oli lopulta äärimmäisen kapea ja oli suuri kipparin taidonnäyte, kun emme karauttaneet kivelle. Kotona Helsingissä oltiin iltakymmeneltä. Hieno reissu!
Olavin paussi
Hanski tähyää riskilöitä
Pohojammaa
Jalasjärvi- Kurikka- Koskenkorva- Laihia
Pohjanmaan tiesi alkaneeksi, kun Suomenselän kangasmaat vaihtuivat pitkiin peltoaukeisiin. Lakeuksilla vihmoi vettä, mutta se ei estänyt tuulihaukkoja kyttäämästä saalistaan aivan valtatien varren lyhtypylväissä. Pienellä matkalla Jalasjärvellä näimme puolentusinaa tuulihaukkaa. Kuoveja ja töyhtöhyyppiä näkyi pelloilla tiuhaan, Pohojammaalla kun oltiin.
Merenkurkun maailmanperintö
Mantereelta Merenkurkkuun johtaa kilometrin pituinen korkea Raippaluodon kaarisilta huikeine näköaloineen yli sisäsaariston. Raippaluoto muodostaa Merenkurkun suuren pääsaaren reiluine 10x 20 km ulottuvuuksineen. Alueen luonnon suojelun painoarvo nousi kertaheitolla 2006, kun saaristo hyväksyttiin Unescon maailmanperintöluetteloon Galapagossaarten ja Grand Canyonin joukkoon. Merenkurkun saariston suojeluperuste on geologinen: alueen ainutlaatuinen maankohoaminen jääkauden jälkeen.
Oppaamme Ari Lähteenpää
Björköby ja Svedjehamn
Ensimmäisen yön yövyimme pohjoisimmalla pääsaarella Björköbyn Wärdshusin kievarissa. Kurkien huudot kaikuivat aamuvarhaisella lähitienoilta – se on täällä saaristolintu. Rannassa Svedjehamnissa kapusimme oppaamme Arin johdolla näkötorniin ottamaan ensituntumaa Merenkurkun saaristolintuihin. Edessä oli kapeita moreenisaaria ja lahtia kauas horisonttiin. Uiveloita, haapanoita, lapasorsia ja pari harmaasorsaa lepäili lahdelmilla. Pikkulokkeja ja pilkkasiipiä viuhtoi siellä täällä. Arin mukaan Merenkurkku oli yksi harvoja paikkoja, missä laulu- ja kyhmyjoutsen pesivät samalla alueella.
MLYn lintuasema
Valassaaret 29.-30.5.
Saavuimme paikallisen kalastajan veneellä Valassaarille noin tunnin ajomatkan jälkeen Svedjehamnista. Sumua pukkasi meren ylle ja lähestyminen kivikkoiselle saarelle vaati kipparilta tarkkuutta – väylät ovat täällä kapeimmillaan parin metrin levyisiä! Ruokki lenteli veneen ympärillä saapuessamme.
Valassaaret ovat karunkaunis saarten ja luotojen rykelmä Merenkurkun luoteisosassa. Kivikkoiset rannat kasvavat tyrnipensaikkoa, katajaa ja keskemmällä koivikkoa. Maisemassa on erikoinen pohjoinen leima. Pääsaarella toimii Merenkurkun lintutieteellisen yhdistyksen lintuasema. Merivartioston väki muutti hiljattain saarelta pois ja jätti jälkeensä pihoilleen ja rakennuksiin vain merta ja säätä valvovaa automatiikkaa. Majoituimme lintuasemalle ja saunamökkiin.
Sirittäjä!
Merisumu pysytteli sitkeästi saarten yllä. Tämä oli hyvä syy tehdä retkiä saaren sisäosiin. Vielä pari viikkoa aiemmin oli rannoilla ollut lunta ja jäätä, mutta nyt kuulimme koivikosta jo hyönteissyöjälintuja kuten sirittäjää, kirjosieppoa ja lehtokerttua. Käenpiikakin kuului viihtyvän saaren vanhassa koivikossa.
Ati merikotkien haukipurolla
Saaren sisälahdet muodostivat nyt glo-järviä, joiden suupuroilla merikotkat olivat kalastaneet keväämmällä helppoa saalista ähkyyn asti. Purojen varsillta löytyi kasapäin kaluttuja hauenruotoja ja kotkansulkia. Välillä kotkat näyttäytyivät komeasti meillekin. Oli tiedossa, että ne pesivät lähitienoilla. Muita nähtyjä petolintuja olivat kalasääski, hiirihaukka ja tuulihaukka.
Bysundin rannalla
Saarella on komea punainen teräsmajakka vuodelta 1885. Sen suunnitteli arkkitehti Lepaute, joka työskenteli Gustave Eiffelin toimistossa. Majakka on siis vanhempi kuin Eiffelin torni ja sen huipulta avautuu Arin mukaan järkyttävän upea saaristonäkymä. Säästyimme järkytykseltä, koska porraskuilu oli lukossa.
Ruokkiluodolla
Teimme pikkuveneillä varta vasten retken ruokkien ja riskilöiden pesimäluotoa katsomaan. Nämä pingviinin oloiset linnut ottivat meidät rauhallisesti vastaan, vaikkakin pieni häiriö meistä tietenkin aiheutui. Emme kuitenkaan viipyneet pitkään emmekä menneet lähelle rantaa. Oppaamme Jounin mukaan ruokkeja ja riskilöitä on nyt hieman vähemmän kuin aiempina vuosina. Merenkurkku on ollut perinteisesti Suomen parasta riskiläaluetta. Karikukko viihtyy samoilla luodoilla ja niitäkin näimme pari lintua.
Kapealla sisäväylällä
Sisäreitiltä kotiin
Palasimme kalastajaveneellä sunnuntaina takaisin sisäsaariston reittiä. Matkalla näimme lokkeja ahdistelevan merikihun keskellä alueen laajinta ulappaa. Väylä oli lopulta äärimmäisen kapea ja oli suuri kipparin taidonnäyte, kun emme karauttaneet kivelle. Kotona Helsingissä oltiin iltakymmeneltä. Hieno reissu!
Olavin paussi
Hanski tähyää riskilöitä
keskiviikko 2. kesäkuuta 2010
PORKKALANNIEMI 16.5.2010
Hannu ja Teemu viettivät aamupäivän Porkkalanniemessä. Merialueella oli lukuisia vesilintuja. Muutto oli pysähdyksissä tuona päivänä itätuulen vuoksi. Lintulajeja havaittiin 34 kpl.
LAMMASSAARI 9.5.2010
Koleana äitienpäiväiltana Hannu, Minna ja Teemu kävivät Lammassaaren tornilla. Parin tunnin aikana näimme 41 lintulajia. Kahlaajat olivat runsaslukuisesti liikkeellä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)